Hyvästi Aatu-serkku

Suruviesti kertoi Aatun (Naavatassu Aatu) kuolleen tänään. Aatu olisi täyttänyt 6-vuotta huhtikuussa, mutta sairaus vei voiton. Osanotot Petrin, Susannan, Maijun ja Kaisan suureen suruun.

Hyvää matkaa Aatulle toivottavat Sulo-serkku, Petra(-täti) ja muut Aatun kanssa kulkeneet - olit iloinen, reipas ja puhelias pystykorvapoika. Sinut tullaan muistamaan aina.

Aatu jouluna 2014.

Oho, se on velipoika

Sulo kävi pari viikkoa sitten haimakontrollissa - arvo oli taas korkea (n. 1000). Syytä tähän on mahdoton sanoa, koska ruokavalion suhteen on oltu tarkkana. 
Lisäksi Sulon virtsanäytteessä oli struviittikiteitä. Normaalit liuotusmurot eivät sovi haimapotilaalle - tietenkään - mutta onneksi löytyi korvaava tuote. Sulo syö nyt ylipainoisen ja virtsatieongelmaisen diabeetikkopiskin kuivaruokaa, eikä kovin hyvällä menestyksellä. Sulon paino ei saisi laskea nykyisestä, joten täytyy koko ajan yrittää tunkea Sulpulle muroja leikin, temppujen yms. varjolla. Struviittikiteitä voisi liuottaa myös ammoniumkloridilla eli salmiakilla. Valitsin silti murot, koska kääkän elimistöä ei haluaisi ylimääräisellä suolalla rasittaa.

Satu-täti virkkasi tällaisen kivan maton!

Sitten se hauska sattumus alkuviikolta:

Sulpun velipoika Piekku (Pilvipolun Tuntsanpiekku) on muuttanut naapuritaloomme! 
Huomasin jo syksyllä naapurustoomme muuttaneen lpku:n, jota taluttanut mies näytti jotenkin tutulta. Kuitenkin vasta alkuviikolla satuin sopivasti ulos samaan aikaan koirakon kanssa ja Piekkuhan se tosiaan olikin. Nyt täytyy saada pojista yhteiskuva niin kauan kuin Sumppikin on vielä hengissä. Huvittavaa ajatella kohta 10v. kääkkiä naapureina. Veljekset eivät ole kohdanneet toisiaan lähietäisyydellä - vielä!

Täällä tiedot Tuntsalais-pentueesta http://www.suakkuna.net/pilvipolun/lapinporokoirapentueet.html 

Vielä pari kuvaa "hiihtikseltä" Sadun ja Jehkin kanssa:

Talven kuulumisia

Sulon haima-arvot olivat tammikuun alussa laskeneet merkittävästi kuukautta aiempiin arvoihin nähden. Arvot olivat kuitenkin edelleen koholla ja seuraavaan kontrolliin mennään helmikuun puolivälin jälkeen. Sulon vointi on ollut hyvä ja joulusta saakka olemme lenkkeilleet reippaammin. Aika ajoin esiintyy kipuasennon näköistä olemista ja nieleskelyä. Närästyslääke auttaa hyvin ja tarvittaessa olen antanut puolikkaita kiputabuja. Paino on Sulolla laskenut normaalilukemiin lisäten reippautta. Eläinlääkärin mukaan on myös pissinäytteitä syytä seurata. Syksyllä Sulolla oli tilapäisesti koholla kreatiniini eli jotain häikkää on ollut munuaisissa.

Sulo ja Jehki Joulupäivänä Ilosaaressa. Pakkasta oli yli 20 astetta ja poikien tassuja paleli.

Mikään puu ei ole liian järeä Sulo-kääkän hampaille.

Pyhäselän jäällä Nuottaniemessä.

Hyvää joulua

Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2015, toivottaa (neon-)Sumppi!

Sulo on haimatulehduksestaan huolimatta melko pirteä. Tulehdusarvot olivat kohonneet entisestään reilun viikon takaisessa kontrollissa. Näin ollen ruokavaliota jatketaan ja tarvittaessa kipua helpotetaan lääkkeellä. Sulo ei ole oksennellut ja syö sekä juo normaalisti, mutta suolistokipuun tarkoitettu pahoinvointilääke on silti selvästi rauhoittanut oloa. Nyt hissutellaan ja katsotaan päivä kerrallaan, mitä tästä tulee. Tulehduksen syytä ei tiedetä ja muut veriarvot (+ kortisolitaso) olivat Sulolla normaalit. Joululomaa odotellessa!

Marrasta

Sulon maisemiin satoi kunnollinen ensilumi viikonvaihteessa. Aikamoinen piristysruiske Sumppi-rukalle, jolla on syksyn aikana ollut terveysongelmia. Kun päästiin korvan hiivatulehduksesta eroon, satutti Sulo sieniretkellä selkänsä ja lonkan (kesäinen urheiluvamma taustalla) ja sitten vielä verikoe paljasti haimatulehduksen - ilmeisesti se on vaivannut lievänä jo pidemmän aikaa - epämääräiset vatsaoireet ja -kipu. Eläinlääkäri tuntui pitävän tulehdusta epätodennäköisenä, mutta onneksi lopulta vaadin haima-arvojen testiä.
Ensi viikolla on haimakontrolli ja ruokavalio näyttää vaikuttaneen myönteisesti ainakin suoliston toimintaan. Selkään saadaan myöhemmin apua toivottavasti laserista. Nyt ei Sulo ole kuitenkaan ontunut, vaikka hidasteleekin välillä. Sulo ei muista ikäänsä, eikä ilmeisesti vaivojaan, koska joudun toppuuttelemaan hyppyjä metsäreissuilla. Toisaalta, ei tätä koiraa voi "naftaliinissakaan" pitää.

Mukavaa joulunodotusta, toivottaa Sumppi!

Metsä

Valokuvauskurssilla tekemässäni Minun metsäni -sarjassa on Sulo kunniapaikalla.

Tällainen vainaja löytyi metsäpolulta. Vaivaispäästäinen oli kuollut todennäköisesti vanhuuteen tai kissan nitistämänä, mutta voimakas ominaishaju karkoittaa saalistajat, ainakin hetkeksi aikaa.

Geologisella retkellä

Sulo oli mukana Inkoon Kopparnäsiin suuntautuneella geologisella retkellä. Tässä kuullaan luentoa mm. meteoriiteista.

"Eikö tuo mies ikinä lopeta hölötystään", tuumi Sumppi. Uskomattoman hienosti Sulo jaksoi istuskella muun porukan mukana, vaikka geologiset asiat eivät porokoiraa kiinnostaneetkaan.

"Kääk, tää luento jatkuu vaan, mutta nyt sentään eri paikassa, vähän rannempana."

Lopulta Sulo herpaantui kuuntelemaan Suomen kallioperän synnystä ja siirtyi puuhastelemaan omiaan. Rannalta voi löytää kaikenlaista jännää. Myöhemmin Sulo löysi kalliolammikosta pieniä katkoja, joita sitten yritti huvikseen pyydystää.