Sulo on nyt kolme kertaa ulkoiluttanut naapuriaan minun ollessa sairaana.
Ensimmäinen ulkoilu perjantaina oli Sulolle järkytys: kuka tää täti on, mihin se minua yrittää raahata jne. Vei 20 minuuttia saada Sulo suunnitellun reitin alkuun. Edes namit eivät olleet tepsiä Sulon pyrkiessä takaisin kotiin - jonne kipitettiin sitten puolijuoksua. Sulo oli hyvin hämillään tuon reissun jälkeen ja koki sen jonkinlaisena rangaistuksena jopa. Tätä koiraa ei hevillä kaapata!
Tänään oli jo toinen ääni kellossa - Sulo tuli iloisena sisään ja kertoi ulkona olleen mukavaa! Sulo siis saa vaihtelua ja sosialisoida ihmisten kanssa, josta niin pitää. Iso kiitos siis naapuriavulle, jota on peräti kaksin kappalein valmiina Suloa kävelyttämään. :-)
