Tapaamisia

Sulon ja Viiman F-pennut ovat nyt puolivuotiaita. Sulo tapasi eilen jälkeläisensä Savun sekä vanhan heilansa Viiman. Mukana olivat myös Piiku, Kuura ja Runo sekä Savun "isosisko" Kulo. Sumppi sai siis röyhistellä rintaansa ainoana paikalla olevana uroksena - mikäs sen sopivampaa!

Taikarummun Fiilis Iloinen eli Savu on kaunis ja reipas puolivuotias.

Savu ui pätevästi ja aika pitkällekin isojen koirien perässä.

Hauska ryhmäkuva, jossa vas. iskäpoika Sulo, pikku-Savu, Kulo ja Viima.

Entinen heila Viima muistui tietysti Sulon mieleen.

Kääk! Mitä tuo ipana tahtoo, kauhistelee Sulo.

Olipa hauskaa ja toivottavasti tavataan ensi kesänä uudelleen koko pentueen kanssa!

Lomat vietetty

Taas on yksi kesä takanapäin ja lomat vietetty. Koen aina kesän päättyvän elokuun puolivälissä koulujen (ja töiden) alkaessa. Onneksi myös nämä helteet taitavat ovat ohitse tältä vuodelta, sillä ei kaupungissa jaksa niitä hikoillen kärsiä. Kuulin myös, että työpaikallani on ilmanvaihtojärjestelmä rikki juuri rakennuksen siinä kerroksessa, jossa pääasiassa tulee hiippailtua. Siksi siis iloitsen ulkoilman viilentymisestä, ja Sumppi myös, sillä ei mustaturkki Sulokaan oikein jaksa kuumassa.

Aatu oli Sulon ja Jehkin kaverina mökillä.

Loman uintitouhujen seurauksena Sulo sai kuin saikin ihotulehduksen "villahousujensa" alueelle. Vaurio on jo hyvin parantunut, mutta antibiootit on syötävä kuitenkin loppuun. Ensi kesänä on Suloa trimmattava, jotta ilma vaihtuisi ihon pinnalla tehokkaammin. Ei kaverin uintiharrastustakaan viitsisi helteellä rajoittaa.

Heinäkuussa sattuivat kyyepisodit 1 ja 2, joista ensimmäinen oli läheltä piti -tilanne laiturilla. Sulo ja Jehki nimittäin kulkivat laiturilla olleen pikkukyyn ohi ilmeisesti kyyn reagoimatta mitenkään. Seurasin koiria sinne hetkeä myöhemmin huomaten kyyn ja siirtäen sen syrjään, jotta koirat pääsivät yläpihalle turvaan.

Episodi 2 tapahtui pari viikkoa edellistä myöhemmin. Osallisina oli kolme ihmistä, yksi suomenpystykorva ja pesusaavi (S ja J olivat sisällä mökissä). Onneksi Aatu-koira ei sattunut pihan kautta kulkeneen, vähän säikähtäneen oloisen luikertelijan reitille. Veljeni pyydysti kyyn saaviin ja vei sen muutaman kilometrin päähän mökiltämme. Sulo ja Jehki haistelivat pesusaavia seuraavana päivänä hyvin varovaisesti. Ilmeisesti kyyn ominaishaju on jotenkin erityinen.

Aatu ihmettelee fanaattista kalamies-Suloa - eivätkö kalat mukamas säiky jos niille haukutaan, pohtii Aatu.

Vettä korvassa?

Onni-koiran tuhkat ripoteltiin kesämökin rantaveteen ja valikoituijen pihapuiden juureen. Mukana seremoniassa tietty Onskan poika Jehki ja Sumppi.

Nyt on Onni vapaa!

Onko iskä vielä täällä?

Onneksi Sulo on pikku-Jehkin kaverina aina lomilla. Jehki niin pitää Sulosta!

Leikkisää loppukesää!