Kontiolahden Pyytivaaralla, Pilvipolun kennelissä syntynyt Sulo tuli koirakaverikseni 2005 kesäkuussa. Ensimmäiset vuotemme yhdessä olivat vauhdikkaat, mutta päivääkään en vaihtaisi pois. Kaksi vuotta myöhemmin muutimme Sulon kanssa Joensuusta pääkaupunkiseudulle ja retkeilystä lähiluonnossa tuli entistä vahvemmin yhteinen harrastuksemme. Monet Sulon kuvista otettiinkin tärkeäksi muodostuneessa Sipoonkorvessa, sen lisäksi, että lomilla reissasimme entiseen kotikaupunkiin. Suloa aina selvästi piristi paluu vanhoille reiteille ja erityisesti mökille.Tästä blogista löytyy Sulon aiempiin vaiheisiin liittyviä tarinoita kuvineen.
Olen iloinen Sulon kanssa yhdessä vietetyistä 12 vuodesta, sillä ilman tätä olisin ollut monta kertaa hukassa. Sulo oli sosiaalinen, äärettömän uskollinen, viisas ja hyvin rakastettava tyyppi, mutta myös sähäkkä yhdistelmä (karjalaista?) kiihkeyttä, vilkkautta ja terävyyttä. Sulon nenille ei hypitty. Onneksi nämä piirteet kuitenkin hieman tasoittuivat iän myötä. Sulo eli silti täysillä loppuun saakka. Viimeisen kesänsä Sulo vietti Jehki-kaverin sekä rakkaiden ihmistesi seurassa mökillä ja lähireissuja autoillen, josta niin kovasti piti.
Kiitos huolenpidostasi, Sulo. Näin merkityksellisen ystävyyden jälkeen tuntuu hyvin vaikealta jatkaa yksin. Ikävintä on se, ettet ole vastassa venyttelemässä kotiin saapuessani. Olit niin suunnattoman rakas sekä minulle että läheisillemme.
Hyvää matkaa tuonilmaisiin, rakas Sulo. Vie Onnille terveisiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti